across the water, across the deep blue ocean

Kuvissa on siis yks mun ihanista ystävistä, Karoliina Karpo Karkko, se riippuu ihan hetkestä millä nimellä mä Karpsuu kutsun. Tää postaus on ylipäätään ystävistä. Oon tajunnu, et kuinka paljon mun ystävät mulle merkitsee. En ehkä osaa sitä aina näyttää, mut en ois mitään ilman mun aivan älyttömän rakkaita ystäviä. Oisin ihan hukassa kokoajan. Ja mä toivon, että te pysytte mun ystävinä! Teen mitä vaan sen eteen. Ja muistakaa aina olla omia itsejänne, koska ootte mahtavia!
Mä myös toivon, että teillä kaikilla muillakin on tälläsiä ystäviä.
Ystäviä, jotka ei välitä vaikka sun jutut olis kuinka turhia vaan kuuntelee, ystäviä jotka itkee sun kanssas koko yön vaikka seuraavana aamuna pitäiskin nousta kouluun, ystäviä jotka ei välitä miltä sä näytät tai miten sä pukeudut, ystäviä joille sä voit aina soittaa tai mennä kylään, ystäviä joiden kanssa riidellä ja sopia, ystäviä jotka halaa sua kun sä tartteet halia, ystäviä jotka syö sun ruoat että säkin voi syödä niiden, ystäviä jotka saavat sut nousemaan sängystä huonoinakin päivinä, ystäviä joita sä et vois vaihtaa mihinkään tai kehenkään.
 Älkääkä päästäkö niistä irti, mäkään en, ainakaan halua! Eikä yksi riita voi pilata tälläistä ystävyyttä, sillä ne riidat sovitaan ja myöhemmin niille voidaan jopa nauraa yhessä. Tää on siis kaikille ystäville, ootte ihania!